Liisan päivä 19.11

Vanhan sanonnan mukaan ”kun ei pidä Liisan liukkaita eikä Kaisan kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi tulevana vuonna.” Näyttääkin siltä, että tänään ei Liisan liukkaista ainakaan täällä ole mitään tietoa. Liisan piti jäädyttää tien pinnat ja järvien jäät ja kun Kaisa (25.11) puolestaan sulattaa vähän noita jäitä, tulevat varsinaiset kaljamakelit. Taitaa jäädä kaljamatkin sivu suun tänä syksynä. Tämä ennustus lupaa huonoa seuraavaa vuotta.

Suomessa Liisan päivää on vietetty jo keskiajalla. Varhaisin maininta Suomessa tästä päivästä löytyy jo vuodelta 1439 ja tämä Liisa oli Unkarin kuninkaan András II tytär Elisabeth. Elisabeth oli tunnettu armeliaisuudestaan ja sairaiden ja köyhien auttamishalustaan.

Liisan päivän muistohenkilö vaihtui, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Unkarin Elisabeth vaihtui Venäjän keisarinnan Elisabeth Aleksejevnan mukaan ja nimipäivää ryhdyttiin vuodesta 1917 alkaen viettämään syyskuun 12 päivänä. Vasta vuonna 1950 Liisa sai jälleen keskieurooppalaisen päivänsä 19.11 takaisin ja siinä se sitten on vieläkin.

Vaikka Liisa olikin lainassa syyskuulla, vanha kansa piti Liisaa edelleen marraskuisena päivä ja puhui koko ajan marraskuun Liisan liukkaista. Vaikka kalenterit muuttuvat, vanhan kansan viisaus pysyy samana. Hyvä näin. 

Liisa, vasemmalla, jäätää tiet ja siitä Liisan liukkaat alkavat, kunnes Kaisa 26.11 niitä vähän sulattaa ja sitten tulevatkin kaljamat. Kuvassa Liisa ja Seija.

liisa