Osattiin sitä ennenkin
Tämä tositarina sattui vuonna 1906.
Tammikuun 9. päivänä vuonna 1906 pastori Mikko Katilan luo saapui mies ja pyysi, että pappi nostaisi miehelle tulevan rahamääräyksen paikallisesta postikonttorista. Torkkeliksi itseään kutsunut mies sanoi olevansa viikot metsätöissä eikä näin ollen voinut itse nostaa rahoja.
Hyväsydäminen pappi lupasi tietenkin auttaa, koska uskoi miehen rehellisyyteen. Torkkeli ilmoitti, että papille ilmoitetaan, kun rahat ovat nostettavissa. Papin ihmeeksi seuraavan viikon alussa postikonttoriin tulikin sähkösanoma, missä luki: ”Voin siirtää rahat tällä viikolla.”
Sunnuntaina sama Torkkeli teidusteli pappi Pärnäseltä olivatko rahat saapuneet? Pappi ilmoitti, etteivät ole vielä tulleet mutta merkit viittaavat siihen suuntaan, että rahat varmaankin saapuvat seuraavalla viikolla.
Vähän aikaisemmin Kemissä eräs varakas leskirouva oli saanut kirjeen ”pastori Katilalta” Joensuusta, missä ilmoitettiin pastorin hänen amerikassa olevasta veljenpojastaan Nestorista, joka oli erään toisen suomalaisen pojan kanssa tunkeutunut juovuspäissään erään everstin lesken asuntoon. Sen vuoksi Nestori oli vangittu ja tämän kuun lopussa tulee tuomittavaksi Amerikan lain mukaan vähintään neljäksi vuodeksi vankeuteen. Jos Nestori jostain saisi 2 000 dollaria, niin everstinna luopuisi haasteesta Nestoria vastaan.
Kirjeen mukaan Amerikassa asuva suomalainen pappi Simelius oli saanut tiedon tästä ja lähettänyt pyyntökirjeen ystävilleen Suomeen rahojen saamiseksi. Niinpa pastori Katila oli ystävällisesti lähettänyt edelleen tämän kirjeen Suomessa oleville ystävilleen. Rahat pitäisi lähettää Joensuuhun pastori Anselm Pärnäselle. Everstinna saatuaan kirjeen alkoi epäillä sitä, sillä kirjeessä oli kirjoitusvirheitä ja teksti oli kehnoa. Everstinna kutsui tyttärensä luokseen ja tytär ilmoitti siitä poliisille.
Seuraavalla viikolle Torkkeli saapui taas rahoja kyselemään. Katila ilmoitti, että rahat ovat saapuneet. Kun Torkkeli meni Katilan luo nostamaan rahoja, sattui sinne samaan aikaan tulemaan Joensuun poliisi Tuomas Tirkkonen. Tirkkonen tiedusteli, että mitäs rahoja ne oikein ovat. Torkkeli hätääntyi ja sanoi, ettei hän ole Torkkeli vaan Albet Pekanpoika Pitkänen, kotoisin Liperistä. Albert sanoi olevansa vain Torkkelin rahojen kerääjä.
Kuulustetussa Pitkänen oli kertonut olleensa Albertti (Alfred) Pekanpoika Pitkänen, tehtaan työmies, s. 30.10.1882 Liperi, Mattisenlahti. Hän oli tavannut Torkkelin Turistihotellissa Joensuussa ja hänelle oli luvattu oiva palkkio, jos vain kävisi Katilalta hakemassa rahat. Albertti oli naimisissa ja hänen vaimonsa oli Katarina Margareta Väänäsen, s. 1881, kanssa eikä heillä ollut lapsia. Pitkäsen pariskunta asui Mattisenlahdessa ja olevansa töissä Kehruutehtaalla. Albertti oli kertonut poliisille joutuneensa retujälille ja tavannut Nestori Torkkelin, josta olivat nopeasti menneet juomaan väkeviä paikallisen ilolinnun luo.
Albertti Pitkänen oli saanut sakkoja käräjillä ja kovat nuhteet, kun olivat joutuneet tuollaiseen toimenpiteisiin.
Alberttia oli hävettänyt niin, että oli vaimonsa kanssa muuttanut Ouluun eikä hänestä ainakaan Joensuussa tiedetty enempää.
Torkkeliksi itseään kutsuma mies meni pastori Katilan asuntoon pappilaan Tori- ja Kalastajakadun kulmaan ehdottamaan rahannostoa, joka pitäisi tulla postipankkiin. Kuva pappilasta.
