”Noista laukkuryssistä tulee meille vielä suuria vaikeuksia.”
Joensuun teollistamisen vaikeudet
Vaikka Joensuun vaatetusteollisuuden kehittymistä suurteollisuudeksi yritettiin estellä, se työllisti joensuulaisia 1960 –luvulla kolmanneksi eniten heti saha- ja graafisen teollisuuden jälkeen. Ennen sotia kotona tehty ompelutyö oli vielä merkittävää ja Joensuussa toimi vain muutama vaatetehdas. Sotien jälkeen pääasiassa Karjalasta tulleet kauppiaat nostivat vaatetusalan suurteollisuudeksi. Silloinen poliittinen tilanne ei kuitenkaan ollut karjalaisille kauppamiehille otollinen ja siksi heidän pääsyään teollisuusmiehiksi kartettiin.
Vaatetusteollisuus ennen sotia
Kauppiaiden oma teollisuustuotanto oli vielä varsin 1910- ja 1920 –luvuilla pientä ja vaatteiden valmistus tapahtui pääasiassa räätälinverstaissa ja kodeissa.
Joensuun ensimmäinen teollinen vaatetehdas perustettiin 1911, kun Evert Arola avasi ”Arolan Vaatehtimo ja Paitatehdas” –nimisen ompelimon. Erikoisuutena siinä oli, että jokaiselle 11 ompelijattarelle hankittiin omat ompelukoneet. Arolan Vaatehtimo lopetti toimintansa 1927.
Seuraavana vaatetehtaan perusti 1914 kauppias Yrjö Wahlgren ”Paita- ja Esiliinatehdas” –nimisenä. Tämä tehdas myytiin 1931 joensuulaiselle räätälimestari Pekka Laakkoselle. Vuonna 1923 Juho Lievonen perusti tilausompelimon, josta kehittyi yli 40 henkilöä työllistävä ”Siviili- ja Virkapukimo”. Tehdas toimi Koulukadulla 1960 –luvulle saakka.
Juhana Tarman vuonna 1935 perustama Tarma Oy aloitti paitojen ja puseroiden valmistamisen Kalastajankadulla. Työntekijöitä oli toistakymmentä. Tuotteittensa kysyntää tyydyttämään Tarma käytti omien työntekijöiden lisäksi paljon kotiompelijoita. Tuolloin oli erikoistuotteista johtuvien lyhyiden sarjojen vuoksi edullisempaa teettää vaatteet kotiompelijoilla. Kerrotaan, että ennen talvisotaa noin 300 kotiompelijaa ympäri Pohjois-Karjalaa teki joensuulaisille vaatekauppiaille erilaisia tuotteita.
Sotien jälkeiset vaikeat ajat
Sotien aikana vaatteiden valmistuksessa tapahtui suuri muutos. Tuotantosarjat pitenivät ja teollisuustuotanto alkoi olla edullisempaa kuin kotiompelu. Pienet vaatetehtaat laajensivat tuotantoaan ja kotiompelun osuus väheni. Kotiompelijat eivät enää kyenneet vastaamaan kilpailuun kalliiden tuotantokustannusten vuoksi.
Joensuussa ei kuitenkaan ollut kunnollista teollisuustilaa, johon olisi mahtunut kymmeniä ompelijoita koneineen ja leikkuupöytineen. Juhana Tarma halusi vuonna 1946 neuvotella teollisuustilan perustamisesta kaupungin viranomaisten kanssa. Hän osallistui neuvotteluun poikiensa Alen ja Eetun kanssa.
Varauksellinen kaupungin johto
Suomen poliittinen tilanne oli varsin vaikea heti sotien jälkeen. Elettiin suurten epäluulojen aikaa. Kaikki, mikä tuli idästä, oli epäilyttävää. Valvontakomission toimia pelättiin ja Karjalasta tulleita kauppiaita tarkkailtiin.
Tällaisessa varauksellisessa ilmapiirissä karjalaisten kauppiaitten ei mielellään annettu perustaa työllistävää suurteollisuutta. Hehän saattoivat julistaa vallitsevan hallinnon vastaista propagandaa työläisten keskuudessa.
Niinpä neuvottelussa teollisuuden perustamiseksi suhtauduttiin kaupungin puolelta varauksellisesti eikä mitään lupauksia annettu. ”Noista laukkuryssistä meille tulee vielä suuria vaikeuksia,” tokaisi silloinen kaupunginjohtaja neuvottelevalle virkamiehelle neuvottelujen päätteeksi. Tokaisu ei ollut tarkoitettu Tarmojen kuultavaksi.
Ipatoffin tehdas Orimattilaan
Wasili Ipatoffista tuli Joensuussa suurkauppias. Hänellä oli vähittäis- ja tukkuliike, mylly ja rullatehdas. Toimipa hän vähän aikaa kaupungin parturinakin. Vuonna 1946 Wasili Ipatoffin puoliso Mimmi Ipatoff perusti vaatetavarainkaupan, jonka yhteyteen hän laittoi myös ompelimon. Kun ompelimon laajentaminen koki kaupungissa vastustusta, Mimmi siirsi kutomonsa Orimattilaan ja jätti Joensuuhun vain pienen kaksi henkilöä työllistävän tilauspukimon. Orimattilan Kutomosta, joka kehitti tuotemerkin ”Orma”, tuli yksi maamme suurista neuleiden valmistajista.
Joensuun Neulomo suuri työllistäjä
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Joensuuhun tulleiden siirtolaisten joukossa oli runsaasti ammattitaitoisia ja osaavia liike-elämää tuntevia henkilöitä. Myös Kuolemanjärveltä kotoisin olleet sisarukset Alma ja Vendla Rusi kokivat ongelmia vaatetehtaan perustamisessa Joensuussa.
Heillä oli ollut Viipurissa Viipurin Kangas ja Lyhyttavara –niminen vähittäisliike, johon he tekivät myytävät tuotteet itse kotiompelutyönä.
Rusit tulivat Joensuuhun talvisodan jälkeen 1940 ja aloittivat uransa torikauppiaana. Heillä oli tavoitteena perustaa Joensuuhun ompelimo, jossa he tekisivät tuotteita omaan myyntiin.
Kun Joensuu suhtautui epäilevästi karjalaisten aikeisiin tehtaan perustamiseksi Vendla Rusin poika Urho ratkaisi asian perustamalla 1946 ”Joensuun Neulomo” –nimisen ompelimon oman talon alakertaan Peltolaan Sammonkatu 4. Tällä ratkaisulla oli omat hyvät puolensa: Työntekijöiden hyvinvoinnista voitiin pitää parempaa huolta.
Näin syntyi yksi joensuulainen menestystarina, aluksi kuitenkin kaupungin ulkopuolelle. Työntekijämäärä Peltolassa nousi kymmeneen. Kun toimitilat alkoivat käydä ahtaaksi, muutti Joensuun Neulomo 1960 juuri perustettuun Kauppiaitten taloon Kauppa- ja Niskakadun kulmaan. Kaupungin teollistamispolitiikka oli jo 1960 –luvulla jo suopeampi muualta tulleita kohtaan.
Kauppiaitten talossa aloitti toiminnan myös Rusien omistamat ”Itä-Suomen Asuste” –niminen vähittäisliike ja trikoo-ompelimo ”Pirme”.
Vaatetusteollisuus suurtyöllistäjänä 1960 –luvulla
Rusien omistamat Joensuun Neulomo ja Pirme työllistivät lähes 150 henkilöä. Juhana Tarman Tarma Oy ja 1948 perustettu Joensuun Puku Oy nousivat alkuvaikeuksista ja epäluuloista huolimatta huomattaviksi työnantajiksi. Parhaimmillaan Tarman tehtaat työllistivät yli 250 henkilöä. Tultaessa 1960 –luvun puoliväliin Tarman ja Rusin omistamat neljä tehdasta työllistivät 70 % Joensuun vaatetusteollisuustyöläisistä. Karjalaiset kauppiaat ja heidän jälkeläisensä lunastivat paikkansa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Teollisuuden alasajo
Vaatteiden valmistuksessa tapahtui 1960 –luvun lopulla suuria mullistuksia. Nuorisovaatteet valtasivat alaa, työvaltainen teollisuus koki kustannuskriisin ja markkinat muuttuivat. Näihin muutoksiin ei Joensuun vaatetusteollisuus kyennyt vastaamaan ja osa vanhoista yrittäjistä lopetti toimintansa. Tänään Joensuussa ei ole vaatteiden suurvalmistajaa. Tästäkin teollisuudesta on jäljellä vaan muistot.
