Mätäkuuta on pidetty kesän kuumimpana aikana ja nimensä mukaan kaikki happanee tai mätänee hyvin nopeasti. Mätäkuu tai Keski-Euroopassa mainittua koirakuu juontaa juurensa vanhaan kreikkalaiseen 50-päiväiseen opora-jaksoon, joka alkoi koirantähden liikkeestä.

Perinne siirtyi Egyptiin Niilin varsille, missä se sai nimen koiranpäivä. Suomessa ja Ruotsissa päivää kutsutaan mätäkuuksi, jonka alkuperä lienee väärästä saksansanan käännöksestä. Mätäkuu mainitaan vielä Suomen kalentereissa 1950-luvulla.

Mätänemisen jälkeen toinen uskomus on, että kaikki toimenpiteet, mitkä suoritetaan mätäkuulla, on tuhoava vaikutus sekä elolliseen että elottomaan luontoon. On sanottu, että mätäkuulla pitää leikata kaikki puut ja pensaat, minkä ei enää toivota kasvavan. Vesiheinät tuli myös leikata mätäkuulla, jolloin ne lopettavat kasvunsa.

Vanha kansa sanoi, että mätäkuu tuhoaa kaiken joko sateen tai tulen voimalla. Mätäkuussa on joko runsaita sateita ja polttavan kuumaa: ”Mätäkuu sateella valaa tai poudalla palaa,” sanottiin yleisesti.

”Mätäkuuhun asti liha kuivuu ulkona mutta mätäkuusta alkaen se mädättyy. Silloin ei enää kuivu liha.”

”Mätäkuussa ei saa teurastaa, sillä lihoihin tulee matoja,” liperiläiset tiesivät.

”Mätäkuu on sellainen, että jos tulee haava tai mikä vamma ruumiiseen, niin se paikka rupeaa mätänemään eikä parane millään.”

Mätäkuun sääennustuksia: ”Kun mätäkuun ensimmäisenä päivänä sataa, sataa koko mätäkuun ajan.” tai ”Kun mätäkuussa putoaa lehtiä puusta, tulee suuri suoja maaliskuussa.”

Mätäkuussa ei saanut hakata kaskea, sillä se ei kuivanut tai lautojen sahaaminen oli kielletty, sillä silloin ne kieroutuvat. Rakennustarpeiden ottaminenkin oli kielletty mätäkuulla.

Naisten viikolla ja mätäkuulla tehtiin heinää, jos vaan säät antoivat siihen mahdollisuuden. Kuvassa heinäntekoa Mutalassa 1950-luvulla.